*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNä MYöS NYKYISEMPIä LAULUJA 4 *** SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA IV Koonnut ja pränttiin antanut Z. TOPELIUS Läänin Lääkäri ja Ritari Helsingin Kaupungissa, Präntätty J. Simeliuksen Lesken tykönä, 1829. Laulavat Lapinni lapset Vesi-maljan juotuahan Petäjäisessä pesässä Honkasessa huonehessa; Miksi en minähi laula Suulta suurukselliselta Oluelta ohraselta Ruualta rukihiselta. Sisällä-pito. Vanhoja Runoja. Esi-puhe. Kontion Synty. Riien Synty. Pistoksen Synnyn alku. Vaapsahaisen Sanat. Hiiren Sanat. Pakkasen Sanat. Tulen Sanat. Lapsen Saajan Sanat. Imehiä. Jauho-Runo. Tarttuman Loihtu. Nykyisempiä Runoja. Viinan ryyppäämisestä. Kirpusta. Muurarinen ja Kärvänen. Vuori Synnyttävä. Heinä-Sirkka ja Muurainen. Muistutus. Esi-puhe. Kontion Synnyn, Riien Synnyn, ja Pistoksen Synnyn on Kajanin tienoilta minullen laittanut Kappalainen Suomus-Salmesa Herra C. Saxa. Vaapsajaisen, hiiren ja Pakkaisen Sanat ovat Kalajoen Pitäjästä; Tulen Sanat Vuokkiniemeltä; Lapsen Saajan Sanat ja Jauho-Runo Kemistä; Imehet ja tarttuman Loihtu Savon maalta. Näitä Runoja kokoillessani, joista vielä yksi tai kaksi vihkoa mahtaa ilmantua, olen keksinyt että siellä ja täällä, erinomattain vanhoisa Pappi-suvuisa löytyypi kaikenmoisia Runokirjotukksia, vanhoista ajoista säilytettynnä, Jonka tähden on minun nöyrä rukoukseni, että maanmiehet, joilla tämänlaisia kätköjä olisi, tahtoisivat niitä minullen toimittaa, jotta ne täsä kokouksesa saisivat siansa. Ehkä vailinaisina otetaan ne kiitollisuudella vastaan, niin muodoin kuin monesta ainehsta täysinäinen työ helpommasti valmistetaan. Myös nykyisempiä Runon Seppiä, jotka soisivat laulujansa julistetuiksi, vaadin ja kehoitan minä että niitä tänne lähättäisit. Minun asunopaikkani on Nyy-Carlebyyn tai Joensuun kaupungisa Pohjan maalla. Kontion Synty. Kulkia, metän Kuningas, Metän käyjä käyretyinen, Hilli Ukko, halli parta Miss' on Ohto syntynynnä, Harva karva kasvanunna, Saatuna sini saparo? Tuoll' on Ohto syntynynnä, Saatuna sini saparo, Pimeässä Pohjolassa, Tarkassa Tapiolassa, Juuressa nyryn närien, Vieressä vihannan viian, Luona karkean karahkan. Jos lähen Ohon oville, Tasa-kärsän tanterille, Pikku-silmäsen pihalle, Kattellani kuoltoani, Lyhyt on jalka, lysmä polvi, Tasa-kärsä talleroinen. Annikki tytär Tapion, Mielikki metän emäntä, Joka on pienin piikojahan, Paras palkkalaisiahan, Kytke kiinni koiriasi, Rakentele rakkiasi, Kuusamisehen kujahan, Talasehen tammisehen, Tullessani tanhuville, Jalon Ohtosen oville. Kukas Ohtosen sukesi, Harvo karvan kasvatteli? Mielikki metän emäntä Sepä Ohtosen sukesi, Harva karvan kasvatteli Alla kuusen kukka latvan, Kukka latvan, kulta lehvän. Koska korpien Kuningas Kaikoaapi kammiosta, Linnastahan lähtenöövi, Tuometar, Tapion neiti, Mielikki metän emäntä, Veäs kynnet viertehellä, Hampahat meellä hauvo, Jot' ei koske konnanana, Liikuta lipeänänä Karjaa, maita kulkiessa! Neityt Maria Emoinen, Rakas äiti armollinen, Kuo mulle kulta-kangas, Vaippa vaskinen vanuta, Jolla karjan kaihtesisin, Saara-sorkat suojeleisin Kuusiaisen kulkehissa, Ohto pojan astuissa, Matkatessa Mausiaisen! Annikki tytär Tapion Vestä pilkat pitkin maita, Rasti vaarahin rakoja Vikomata mennä viljan, Kamomata karjan käyvä Kiviksi minun omani, Kannon päiksi kaunihini! Emmäs kiellä kiertämästä, Karjoani kahtomasta, Enkä käymästä epeä; Kiellän kielin koskemasta, Hammasten hajottamasta, Lihan keski liikkumasta. Annikki metän emäntä Painas panta pihlajainen, Tahi tuominen rakenna, Tahi vaskesta valuos; Kuin ei vaski vahva liene Sitten rauvasta rakenna, Kytke sillä Ohon kuono, Jot' ei koske konnanana, Liikuta lipeänänä! Oisi maata muuallahi, Tarhoa taempanahi, Juosta miehen joutilahan; Kuin mä Ohtona olisin, Mesi-kämmennä kävisin, Emmä noissa noin olisi, Aina akkohin jaloissa; Käpy on kangas käyväksesi, Sormin sorkutellaksesi; Otas juoni juostaksesi, Polku poimetellaksesi Tuonne Manalan metälle. Kuittola metän Kuningas Veä ponto portahaksi, Silkki sillaksi sivalla, Poikki Pohjolan joesta, Jot' ei saisi juoni juosta, Ohto sormin sorkutella, Sipsutella sini sukka. Niin sanoovi saaren vanhin, Puhas Taaria puhuuvi Yheksältä yö-sialta, Sa-an taipaleen takoa: Lulloseni, Lalloseni, Omenani, Ohtoseni Siniä sullen syötetähän, Mesi nuori juotetahan Urohoisessa väessä, Miehisessä joukkiossa. Kuin minä mies lähen metällen, Uros korvellen kohoan, Vuolen kuonat kullistani, Hopeistani homehet, Otan kolmet koiroani, Viisi villa-hänteäni, Seihtemän sepeliäni. Niin on häntä koirallani Kuin korehin korpi kuusi, Niin on silmä koirallani Kuin on suurin suihti-rengas, Niin on hammas koirallani Kuin on viikate virossa; Sinä koirani komehin, Otukseni oivallisin, Juoksuttele, jouvuttele Aho-maita aukehia, Ensin kuusia kumarra, Havu-latvoja haloa, Hyväile hyötö-puita. Juokse tuonne toisualle Mielusahan Mehtolahan, Tarkkahan Tapiolahan! Mielikki, metän Emäntä Käyvös kättä antamahan, Oikeaa oijentamahan, Sormia sovittamahan! Mikä mieli, mikä muutos Mielusassa Mehtolassa, Tarkassa Tapiolassa! Entinen metän Emäntä Oli kaunis kahtannolta, Ihana imertimiltä, Käet oli kulta-käärehissä, Sormet kulta-sormuksissa; Nykynen metän Emäntä Ruma on varsin rungoltansa, Käet on vihta- käärehissä, Sormet vihta-sormuksissa, Pää vihta-pätinehissä. Koreasti koirat haukku Mieluhissa Mehtolassa, Leveästi lehmät ammo Korven kuulussa koissa. Louki (sic!) Pohjolan Emäntä Pistäs villanen pivosi, Käännä karva-kämmenesi; Oisi laajalta luvattu, Sukeukselta suvattu, Tapiolta taivotettu Saalis suuri saahakseni, Mesi-kämmen käätäkseni. Hilli Ukko, Halli-parta Hiihatas hiasta miestä, Takin helmasta taluta, Veä verka-kauluksesta, Saata sillen saareksellen, Sillen kummullen kuleta, Josta saalis saatasihin, Erän toimi tuotasihin. Kosk' oli saalis saatununna Noin ne ennen vanhat virkko: En minä pahon pitänyt, Eikä toinen kumppanini: Ite vierit vempeleeltä, Horjahit haon selältä Puhki kultasen kupusi, Halki marjasen mahasi; Päret jousi, puikko nuoli, Minä mies vähä väkinen, Uros heikko hengellinen. Lähes nyt kulta kulkemahan, Sipomahan sini-sukka, Verka housu vieremähän Urohoisehen väkehen, Miehisehen joukkiohon. Ellös vaimoja varuo, Katet-lakkia kamoja, Syltty-sukkia surejo, Peitto-päitä peljästyö. Meill' on aitta ammon tehty Hopeaisillen jaloillen, Kultasillen pahtahillen, Jonne viemme vierahamme, Kuletamme kultasemme. Anna Päivälän miniä, Tuometar Tapion Neiti, Kuin lienee vihattu vieras Ovi kiinni ottoate; Vaan kuin lienee suotu vieras Ovi avoinna piteätä, Kulettaissa kultoamme, Ohon astuissa sisähän. Niin tuo Ohto pyörteleksen Mesi kämmen käänteleksen Niin kuin pyy pesäsän päällä Hanhi hautomaksillahan. Riien Synty. Naata nuorin neitosia Teki tiellen vuotehesan, Pahnasan pahalle maalle; Perin tuulehen makasi, Kalton säähän karkeahan. Tuuli nosti turkin helmat, Ahava hamehen helmat, Teki tuuli tiineheksi, Ahavainen paksuksehen: Tuosta tyyty, tuosta täyty Tuosta paksuksi paneksen. Kanto kohtua kovoa, Vatan täyttä vaikeata; Kanto kuuta kaksi, kolmet, Kanto kuuta viisi, kuusi, Jo kanto kaheksan kuuta, Kanto kuuta kymmenkunnan Kanto kuuta kaksitoist; Jo kuulla kahella toista Tuotihin kavon kipua, Immin tulta tuikattihin. Juoksi polvesta merehen, Vyö-lapasta laineheseen, Sukka-rihmasta sulahan; Heti huutaa heiahutti Ainosillen ahvenillen, Kaikillen veen kaloillen: Tuuos kiiskinen kinasi, Matikainen nuljaskasi; Nyt tuloovi Immin tuska Pakko neitosen paneksen. Sivalti simasen siiven Vyöltä Vanhan Väinämöisen, Jolla voiti luun limiä, Siveli sivuja myöten, Perä vieriä veteli; Syrjin syöstihin merehen, Vesii-hiien hinkalohon, Sala-kammun karsinahan, Lumme-korjuhun kotihin. Alla raanusan yheksän, Alla viien villa vaipan Teki poikoa yheksän, Tyttö-lapsen kymmenennen; Sikiötähän sitoovi, Saamiahan solmiaavi Kylpy-pelsimen perillä, Saunan lautaen laella, Nimitteli poikiahan, Lasketteli lapsiahan, Minkä kuuseksi kuvasi, Minkä mainihti maoksi. Riisi on poika Ruivantehen, Ruivantehen, Räyväntehen, Isätön, emätön lapsi, Suuton, silmitön sikiä. Kuinkas taisi suuton syyä, Kielitön nisän imeä, Hampaiton haukkaella, Näkemätön närvistellä? Voi sinua piian pilkka, Piian pilkka, naisten nauru, Etkös nyt häiy häpeä, Paha poikkehen pakene Ristittyä rikkomasta, Kastettua kalvamasta! Miss' on Riisi ristittynä, Kaluaja kastettuna? Tuoll' on Riisi ristittynä Kaivolla kalevan pojan, Ketaroilla pienen kelkan. Oliko vesi puhasta? Ei ollut vesi puhasta; Se vesi veren sekanen, Pesi huorat huntujahan, Pahat vaimot paitojahan, Joilla Riisi ristittihin, Kaluaja kastettihin Hamehissa haisevissa, Nukka-vieroissa nutuissa. Kunne ma sinun manoan Ristittyä rikkomasta, Kastettua kautumasta? Tuonne ma sinun manoan Suuhun juoksevan sutosen, Kesä-peuran kielen alle; Hyvä on siellä ollaksesi, Armas aikaellaksesi, Lempi liehakellaksesi, Siell' on voiset vuotehesi, Siasi sianlihaiset; Siellä itkeevi isäsi, Valittaavl vanhempasi: Kunne joutu poikuoni? Ja jos et sitä totelle Livu liitto-leivillesi, Mäne määrä- mämmillesi. Ja jos et sitä totelle Ottuos sukusi sukset, Heimokuntasi hevoset Kotihisi mennäksesi, Lemmon leppäset sivakat, Hiien kalhut, rauta-kannat, Pahan hengen paksun sauvan, Joilla hiihat Hiien maita, Lemmon maita leuhattelet. Ehtiivi sinun emosi Kotihisan Koiroahan. Hyvin oot tehnyt, koskas tullut; Teet paremmin kuin palajat. Anna mennä männessähän Venehellä vettä myöten, Suksella mäkiä myöten, Hevosella tietä myöten; On lipua liiaksihin Mäen alle mäntähissä. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Jalaksillen juoksevillen Portimo kiven kolohon. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Korpin kiljuvan kitahan, Suuhun vankuvan vareksen. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Suuhun Antero Vipusen, Joka on viikon maassa maannut Kauvon liekona levännyt; Kulmill' on oravi-kuusi Paju-pehko parran päällä. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Kirjo kirkon kynnyksehen, Sata-lauvan lappeahan, Tuhat malkosen maluhun; Papit siellä pauhoavat Miehet messua pitävät. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Suurillen sota-keoillen, Miesten tappu-tanterillen, Joss' on verta vyöhön asti, Siell' on luutonta lihoa, Suonitonta pohkeata Syyä miehen nälkähisen, Hilpoa himertynehen, Haukata halun alasen. Pistoksen Synnyn Alku. (Toisin.) [Katso II Osa, 1 sivu.] Oli ennen neljä neittä. Koko kolmet morsianta; Nepä heiniä tekivät, Kokoelit kortehia Nenässä utusen niemen, Lässä saaren terhennisen. Kuin niitit, ne haravoit, Heti ruoposit ruollen, Lapohollen laskettelit, Pistit pielihin välehin. Tuli poika Pohjolasta, Nimeltä tulinen Tursas. Ne Tursas tulehen tunki, Paiskasi panun väkehen. Tuli tuhkia vähänen, Kypeniä kouran täysi. Ne kypenet kylvettihin Portin Pohjolan etehen, Kirjo-kannon kynnys alle. Tähän kasvo kaunis tammi, Virpi virhetön yleni; Latva täytti taivahille, Lehvät ilmoillen levesit, Estit päivän paistamasta, Esti kuun kumottamasta, Pietti pilvet juoksemasta, Hattarat harittamasta. Neiet neuvoa pitävät Kuinkas kuutta lietänehen, Otavatta oltanehen, Päivätä elättänehen. Etittihin tuota miestä, Haettihin miestä mointa Väestä, pitäjähästä, Kuuen kirkon kuulusalta, Joka nyt taisi tammen kaata, Puun sorean sorrutella, Puun vihannan vieretellä. Mies musta merestä nousi, Aallollen ylenteleksen. Koko korttelin pitunen, Vähän vaaksan korkeunen, Maljan alle maata' mahtu, Seulan alle seisomahan; Astua lykytteleevi, Levehillä liehumilla; Syltä oli housu-lahkehesta, Puolta toista polven päältä, Kahta kartehen perästä j.n.e. Vaapsahaisen Sanat. Ampiainen, angervainen Synnyttattari synnyttää, Kasvattattari kasvattaa, Pistä piikkis, taita nuoles, Käännä kärki käppyrään, Mieles mesi-leipää! Hiiren Sanat. (Heiniä suovaan pannessa.) Hiukka hiiren hampaaseen, Karsi kaunajan kitahan! Jos karvan nielet, Toisen puret, Kolmannelle kohta kuolet. Pakkasen Sanat. (Lisäys. Katso II Osa, 26 sivu.) Panen Pakkasen rekehen, Pakkasen keulan pajulle, Pakkasen perä-pajulle, Kesän keskelle rekeä Ite keskelle keseä. Tulen Sanat. Taian minä tulen lumoja, Valtiasta vaivutella: Neito laskien Lapista Vaskisella Venehellä, Jäinen kokka, jäinen keula, Jäinen jälkkäres sisässä, Jäinen kattila tulella, Jäinen sanka kattilassa. Jos se on tulessa palanut, Hauvo metinen sauna Metisellä kiukahalla! Mettiäinen mettä tuo Meren yheksän takoa, Meri puolen kymmenettä, Haavolle paranteheksi, Kipiöille voiteheksi. Lapsen Saajan Sanat. Neity Maria emonen, Rakas äiti armollinen, Käys tänne käpein kengin, Helmon hienon helmotellen, Sukin valkein vaella, Sukin mustin muikuttele! Tule saunahan salahan, Piilten pirtti-huoneheseen, Tule! tänne tarvitahan Kivut kiinni ottamahan, Vaivat vaikahuttamahan! Päästä piika pintehistä, Vaimo vattan vääntehistä! Ota kiiskiltä kinaa, Matehelta nuljaskata, Hauvo nuilla hautehilla, Voia nuilla voitehilla, Joilla Jesus voieltihin, Kastettihin kaikkivalta, Päästä päivistä pahoista, Sitehistä sitkehistä, Kipu-vöistä kiintehistä! Imehiä. Joulu toi joukossa tuleepi, Tanssissa Tapanin päivä. Tanssas toi taitava Tapani Puoli yöstä puoli yöhön. — — — — — — Tapanill' on talli renki, Vei toi hevoista vedelle Läpi säärtä lähtehelle, Kaivolle kadikkaselle; Lähde läikky, hepo kuorsu. "Mitäs kuorsut koiran ruoka, Hirnut Hiisien hevoinen?" — — — — — — Iskin mä silmäni itähän, Näjin tähden taivahalla, Pilkun pilvien raossa. Meninpä Ruotuksen tupahan. Ruotus haastoi rualtansa, Tiivas tiiskinsä nojalta: "Siis mä tuon todeksi uskon, "Jos toi härkä mylvineepi, "Kuin on luina laattialla, "Liha syöty, luut lusittu, "Kesi kenkinä pidetty." Rupeispa härkä mylvimähän, Luillansa luhisemahan, Kynsin maata kaappimahan. "Siis mä tuon todeksi uskon, Jos toi kukko laulaneepi, Kuin on paistina vaissa, Kuin on voilla voideltuna, Jäsenille järköitetty, Höyhenille höykytetty." Rupeis toi kukko laulamahan, Kukko kuudelta sanalta, Kananpoika kahdeksalta. "Siis mä tuon todeksi uskon Jos toi veitsen pää vesoisi, Kuin on lyöty laattiahan." Rupespa veitsen pää vesohon, Vesois kuudelta vesalta, Kulta lehti kunkin päässä, — — — — — — Jo ma nyt luovun Ruotuksesta, Otan uskon Jesuksesta. Tämä paljo vaillinainen Runo, jonka Savon maalta on minulle toimittanut Hovi-Rätin Assessori Herra C.H. Asp, arvellaan olevan niiltä ajoilta, koska Christin usko Ruotsalaisilta Papeilta täällä ensin levitettiin ja ne imehitten saarnajat luultiin itte imehiä tekevän, että myös pakanalliset loihtu-miehet toisia imehiä näitä vastaan yrittelit. Jauho Runo Jos mun tuttuni tulisi, Ennen nähtyni näkyisi! Sille suuta suikkajaisin; Olis suu suen veressä; Sillen kättä käppäjäisin, Jospa kärme kämmen-päässä. Olisko tuuli mielellissä Ahavainen kielellissä: Sanan toisi, sanan veisi, Sanan liian liikuttaisi, Kahden rakkaan välillä. Ennenpä heitän herkku-ruat, Paistit pappilan unohtan Ennenkuin heitä herttaiseni, Kesän keskyteltyäni, Talven taivuteltuani. Tarttuman Loihtu. Tuonne ma sinun manoan, Tuonne kuollehen kuoppahan, Iki männehen ihoon, Joss' on muutkin murha-miehet, Ikuiset pahan tekiät. Jos on kalman kammiosta, Männös kalman kammiohon; Jos vesi-Hiien hinkalosta Männös vesi-Hiien hinkalohon, Syömästä, kaloamasta, Ristittyä rikkomasta, Kastettua koatamasta, Tehtyä tellomasta. Siellä on syyä syöläisen Haukata halun alaisen. Nykyisempiä Runoja. Runo viinan ryyppäämisestä. Kuules, viina! kuin ma laulan, Kuules, Putelli! puheeni. En minä moiti mahtiasi, Enkä voimias vähennä. Viina on Jumalan vilja, Ja on kyllä kelpo ruoka, Siivo syöjille suloinen, Jotka ryypyn ryyppäjävät, Harvoin kaksi kallistavat, Kolmest' ei koskaan huoli. Kuinka kultainen kulekset Herran lahja hielukselet Sydämmess' syömättömässä, Eine-ryyppynä esitte, Annat aamusta varahin Ruoka-lystin ruumihille. Vaan ne kuin ovat ystävänä Suunsa kanssa suuttumata, Siihen hankkivat halulla Kaikin ajoin kantamista, Niille on ikänsä ollut Ruoka varsin vaarallinen. Eikä se sukua katso, Eikä säätyä eroita. Teki se ennen tengan reijän Talonpojankin povelle; Potkaisi se Porvarinkin Kauppa-kaaren kallellensa; Saa se Saarnamiehistäkin Vaarsin valmiista Papeista Tekee Teiniks' toisen kerran; Lukkareilla laulattaapi Väärän virrenkin välistä; Toisinaan se toimittaapi Tuomarinkin tuhnioksi; Lautamiehet laitteleepi Juttu-miesten mieltä myöden, Kuin käyvät käräjä-miesten Arkun kantta aukomassa: Sitte torkkuvat tuvassa, Virka vaihtuupi uneksi. Minkäs tekee mittareille? Minkä muille muutamille Virkamiehille vähille? Nimismiehet niinkuin muutkin Paneepi pahalle tielle, Viskaapi virattomaksi, Toimittaapi Tolppariksi. Siinä se siivon tekeepi, Kuin se vaimoja vetääpi Penkin päähän pitkäksensä, Lakki päässä pyörähtääpi, Pois nokka nenän kohalta: On outo näkevän nähdä Paha pitävän pitää, Joita varjele Jumala Näkemästä, kuulemasta. (Tekiä: Matti Korhoin, Rautalammen Pitäjästä.) Kirpusta. Elias Tuoriniemelta. Saattasinkoma sanoa Kirjotella kirpustakin? Kirottu on kirppu rukka Ijankaiken ihmisiltä; Siitä on kirppu kirottu Moitittava musta lintu, Kuin on hyvä hyppimähän. Vielä potkiipi povessa, Tohtii tulla turkkihinkin, Valta-miesten vaatteisiinkin Hyvän huovin housuhinkin Suuren herran sukkahankin Papin paijanki sisälle. Käypi se kirppu kirkossakin Kirkko-miehen kintahassa. Kaikki sitä kanteleepi Kaikki kurjat kuljettaapi Yli soijen, yli maijen, Syän maijen synkiöinkin. Varsin tuttu vaimoillenkin Miesten luona mielellänsä; Syöpi lasta laattialla Käypi lasten kätkyesä Vanhojakin valvottaapi, Ei anna nuorten nukkua Eikä maata matka-miehen. Alla se aina asuupi Vuosi kauet vuotehilla, Aina on koirain kotona, Aina pentuin pesässä. Sitä en tiiä kusta siinnee, Kusta synty syöpäläisen; Sienneekö sillan alta Tulleeko tupa-rikasta Vaanko vanhoista sioista Vaanko vattu-raunioista. Kirppu on kiivas juoksemahan Sekä hyvä hyppimähän, Kuka kirpun kiinni saapi Jalat alta ampukohon Linnun lyököhön lihaksi Pankohon pataluhaksi: Osan kukin ottakohon, Sääski veren särpäköhön Kissalle liha-kipene Koira luut korjatkohon! Tämä on juoru joutavasta Työ on tehty tyhjän eestä; Lukkari minun lupasi Vaati vaha kumppalini Juoruamaan joutavasta Kirjottamaan Kirpustakin. Muurahinen ja Kärvänen. Satu. Kerran muuan Muurahinen Sekä kärvänen keviä Rikeneltä riistelivät Kahen kesken kamppaelit Kumpi heistä kuulusampi Oli onnesta parempi. Ensin kärvänen käkesi Tällä lailla lausumahan: "Etpä taija ensinkänä Vetäyä verrakseni, Minä kirkkohon kivasti Kuljen kunnolla hyvällä, Josa astun alttarille Lentelen paikat parahat; Menen hopusa hovihin Linnahan ilmi-isohon Kusa minä kuninkahan Laskeun pää-laelle; Vaimo väelle väleen Näpperöille neitosille Annan suuta sukkelasti Makiasti maiskuttelen; Empä minä ensinkänä Tee työtä työlähästi Mutta ruan runsahimman, Ehdon päältä elatuksen Mulle onni oikaseevi Antaavi hyvin alati. Varsinko sinä vakasti Taijat raaka talonpoika Näitä ehtiä etuja Olla niistä osallinen?" Muurahinen muutamilla Saatti vastata sanoilla: "Sekä kirkossa kivasti Että liion linnassakin Sua varsin vainotahan Vihatahan viekkahasti. Kyllä sanot sakeasti Kerskajat kelpo hyvästi Että kuljet kunningasten, Laskeut pää laelle, Suuta kanssa sukkelasti Antelet akka väelle; Mutta koska koreasti Kesä-kauen kempimällä Minä ehdin elatusta Valmistan talven varoja, Sinun siivota peräti Näen syöväs synkiästi Talkkunat nurkan takana Niiden päällä pärisevän. Ettei työtä ensinkänä Sulla ole otollista, Niin olet typi tyheä Kanssa kaikesta kalusta: Eipä maaten markat tule Istuin iku-hopeat. Siitä pulskasti puhelet Kelvoksesti kerskaelet, Jota joutasit hävyllä Vaiketa varsin väleen. Kyllä kerkiät kesällä Puhumahan pulkiasti, Mutta talven tarjottua Vilun ollesa vikevän Suljet suusi surkiasti Tukit turpposi äkisti, Koska jou'ut kohmelohon Tyhmä tyrmistyt viluhun, Silloin minä mielelläni Ilman vaarata isota Matelen maan sisähän Hyvän pesäni perälle, Ruan äärehen äkeän Kesällä hyvin kerätyn." Ihmisen, joka ilolla Ahkeroitseevi alati Avuista aivan jaloista Tahi tavoista hyvistä, Kaikki tahtovat hyväksi Arvosa aina pitävät; Mutta jotka itsiänsä Keyvät kerskaten hyväksi Että saadansa etua Kuultaksensa kunniata Kielellänsa kiirehtivät, Astuvat alle häpiän. Vuori Synnyttävä. Satu. Vuori kerran kelvoksehen Lapsen piinahan lamau, Jossa äänsi äkeästi Vaikeasti valitteli. Olikin suuri odotus Mailmassa mainittava Sitä nähdä sikiätä Kyllä outoa kylissä. Mutta lapsen laadullisen Siivo sikiäu siahan Työnsi hiiren hiljaksensa Ennen nähtynä elävän. Monella ovat mokomat Aivan suuret aivotukset Jotka päätyvät peräti Raukeavat rapakkohon. Heinä-Sirkka ja Muurainen. Satu. Huvi Laiskan työ, Nälkä Laiskan palkka. Läksi muinen marja-sirkka Laiska lintu liikkehelle, Elatusta etsimähän Ruokaansa rukoilemahan Toisten pienusten pesille, Muiden säästen säästöksistä, Joutui muuraisen * ) majalle, [ * ) Viholaisen, Kusiaisen. ] Ahkeraisen aitan suulle: "Anna kullainen apua, Vatsan tyhjän vahvistusta! Talvi kylmä kumppanina, Nälkä vieraana vihainen!" "Miss' on varas, veikkoiseni? Omat kesäiset kokoomas? Missä kotos? missä kätkös? Missä aittas maanalainen?" "Köyhä on kotoa paitsi, Sekä vaivanen varoja; Eipä ehtinyt kesällä Tulla talvi mieleheni, Pahat päivät muistohoni, Olipa muuta muistamista, Työtä toista tehtävätä: Aivan lauloin ahkerasti, Sekä soittelin somasti, Oman henkeni huviksi Heinämiesten hauskuudeksi." "Koskas laulelit kesällä Soittelit suviset päivät; Tanssaile nyt talvikausi Hyppää onnella hyvällä! Enkä kuule, enkä maksa" Laiskan turhia loruja. Muistutus. Jopas joskus, ystäväni! Näjit nuolen pyrkiväisen, Joka, joutsen lauvettua, Paitsi viipyä pakeni, Matkan määrätyn mitalta Riensi säätylle sialle? Noin on hetkeskin nopia, Elämäs erä-pikainen, Matkas määrältä mitattu, Sekä säätyllä sialla Päiväs, paitsi viivytystä Kalman varjoissa katoovat. Kiiruhda siis kiivahasti Töissäs taitavan tavalla, Vielä viipyissä kipinän, Tulen taivaisen tykönäs; Käytä hetkinen hyväkses, Elä täydellä todella, Että vielä elämästäs Esimerkki etsittävä, Muisto muillekkin ajoille, Olis jäljelle jätetty, Lepo löytyis tuntos luonna, Koskas vaivut kuolemassa Kuljet toisille tiloille Isän-maalle matkustelet! *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNä MYöS NYKYISEMPIä LAULUJA 4 ***